Tuhka, raakatuhka tai hehkutusjäännös on se osuus nappulasta, joka jää jäljelle, kun sitä kuumennetaan 500–600 °C asteessa vähintään kahden tunnin ajan (1). Kaikki orgaaninen aines kuten proteiini, rasva, hiilihydraatit ja vitamiinit palavat kuumennuksessa. Jäljelle jäänyt aines (tuhka) sisältää nappulan epäorgaanisen aineksen eli kivennäis- ja hivenaineet. Kivennäis- ja hivenaineisiin lukeutuvat muun muassa kalsium, fosfori, magnesium, natrium, rauta, sinkki ja kupari. Koiran ja kissan ruokiin ei siis ole lisätty ”tuhkaa” yhtenä raaka-aineena vaan se määrittää tuotteen sisältämän kivennäis- ja hivenainepitoisuuden.
Lähes kaikki lemmikkiruoissa käytettävät raaka-aineet sisältävät jonkin verran kivennäis- ja hivenaineita – niin siipikarjanjauho kuin kaurakin. Mitä korkeampi kivennäis- ja hivenaineiden määrä raaka-aineessa sitä korkeampi tuhkapitoisuus. Ruoissamme käytetty siipikarjan rasva sen sijaan on 100 % rasvaa eli poltettaessa se häviää kokonaan eikä tuhkaa jää jäljelle.
Kivennäis- ja hivenaineet ovat oma tärkeä ravintoaineiden ryhmä, joita tarvitaan muun muassa luun mineralisoitumiseen, rustokudoksen muodostumiseen ja elimistön nestetasapainon säätelyyn. Tuhka ei siis ole etiketin mörkö, vaan se muodostuu lemmikeille elintärkeistä ravintoaineista. Nimitys ”tuhka”, joka kuvaa tapaa määrittää analysoitavan näytteen kivennäis- ja hivenaineiden määrä on vain hämmennystä herättävä.
Lähteet:
- Official Methods of Analysis (2005) 18th Ed., AOAC INTERNATIONAL, Gaithersburg, MD, Method 942.05