Valinnan vaikeus: panta vai valjaat, millainen hihna
Ulkoiluttamiseen löytyy useita erilaisia hihnoja, pantoja ja valjaita alan liikkeistä. Ns. flexi-pantaa ei suositella pennulle, joka saattaa rynnätä esimerkiksi ajotielle. Koska pentu haluaa tutkia ympäristöä ja harhailee edestakaisin, on hyvä olla hihna, jolla pentua voi kontrolloida helposti. Kaulapanta on monilla käytössä, mutta se rasittaa kurkkua ja niskaa.
Valjaat, joissa veto ei kohdistu kaulaan, on parempi vaihtoehto. Älä tilaa valjaita sokkona jostain vaan ota pentu mukaan alan liikkeeseen ja sovita siellä oikean kokoiset valjaat, joita voi säätää pennun kasvaessa. Alussa pentu voi protestoida siihen, että sen liikkumavapautta rajoitetaan hihnassa kuljettaessa. Hihnan toisessa päässä oleva ihminen haluaakin päättää kulkusuunnan.
Täytyy löytää yhteinen sävel kävelyretkille – ei onnistu yleensä heti, joten maltti on valttia tässäkin. Älä kisko hihnasta pennun vetäessä vaan pysähdy ja jatka matkaa vasta, kun hihna on taas löysä.
Muista kehua pentua aina, kun se kävelee vetämättä!
Ruumiilliset tarpeet: ruokailu
Kasvattaja antaa yleensä ruokintasuosituksia ateriatiheyden suhteen sekä millaista ruokaa juuri tälle pennulle olisi hyvä antaa. Ruoka- ja vesikuppien suhteen riittää valikoimaa joka kuonotyypille sekä jokaisen omistajan tyylimakuun. Tärkeintä kuitenkin on, että kupit ovat hyvin puhdistettavia. Muovikuppeja ei yleensä suositella, koska ne voivat naarmuuntua ja naarmuihin jäädä ruoasta jätteitä. Puhdasta vettä pitää olla aina saatavilla.
Pentu ei saa missään vaiheessa lihoa, koska se vaikuttaa negatiivisesti luuston kasvuun liiallisen energian takia. Tärkeintä on, että koira on normaalipainoinen sekä pentuna että aikuisena. Kun koira saa päivittäin samaa tasapainoista ruokaa se pääsääntöisesti huolehtii omasta energiansaannistaan. Ruokaa annostellaan suositusten mukaan, huomioiden että energiantarve on yksilöllistä. Kaikki ylimääräinen on ylimääräistä – niin meillä ihmisillä kuin koirillakin. Jotain uutta ja ylimaittavaa ruokaa tulee ahmittua yli normaalin kaloritarpeen ja sitten tulee niitä liikakiloja, joista on vaikea päästä eroon. Sama pätee myös koiralla. Koiran maha ja suolisto voivat parhaiten, kun ruoka on samanlaista päivästä toiseen. On tärkeää sisäistää, että koirilla on erilaisia syömätapoja: joku syö kupin heti tyhjäksi, kun taas toinen napsii vain vähän silloin tällöin. Ei siis ole syytä huoleen, jos koira vain vähän napsii ruokaa. Kun koira on normaalipainoinen ei ole mitään syytä huoleen; silloin kaikki on hyvin.
Mistä tiedän, onko koira normaalipainoinen? Koira on normaalipainoinen, kun kylkiluut tuntuvat ohuen ihokerroksen alta. On turhaa murehtia asioita kuten että ”se on huono syömään” – ei voi verrata eri yksilöiden ruokamäärää toisiinsa ja verrata annoksen desilitroja, koska se riippuu yksilön tarpeesta ja ruoan laadusta. Kun pentu kasvaa sillä on lisätarve, jolloin penturuoka on mitä sen pitää saada tehdäkseen terveen kasvun. Vasta täysikasvuisena se siirretään täysikasvuisille koirille tarkoitetulle ruualle, jonka ravintoainekoostumus täyttää ylläpitotarpeen mutta ei kasvutarvetta. On myös hyvä muistaa, että koira pitää joskus ”paastopäiviä”, joka on ihan normaalia eikä anna syytä huoleen tai syytä poiketa sen normaalista ruoka-annoksestaan.
Pennun sisäinen kello tuo turvaa
Pentu tuntee olonsa turvalliseksi, kun elämä on säännöllistä perustarpeiden osalta: se tietää, milloin on ruoka-aika, milloin mennään ulos ym. sekä vähitellen myös sen, milloin eri perheenjäsenet lähtevät kotoa ja milloin he palaavat. Näin sille muodostuu oma lukujärjestys joka päivälle. Joku koira voi aikuisena olla niin tapojensa orja, että se ihmettelee viikonloppuisin, miksi sen totuttu arkipäivien päivärytmi sotkeutuu.
© Outi Kuisma-Parwar ELL, CertVD, ISFM AdvCertFB
Mats Holmberg Tuotepäällikkö, Vet- tuotespesialisti, Biofarm Oy