Ruokiimme on valittu laadukkaat ja hyvin imeytyvät orgaaniset hivenaineet.
Koirien ja kissojen täysravintoihin lisättävät hivenaineet – rauta, sinkki, kupari, mangaani, seleeni ja jodi, ovat yksi olennainen osa lemmikkisi ravitsemusta ja hyvinvointia. Ne osallistuvat lukuisiin elimistön toimintoihin, kuten hapen kuljetukseen, immuunipuolustukseen, luuston ja lihaksiston terveyteen sekä ihon ja turkin hyvinvointiin. Tasapainoista ravitsemusta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon hivenaineen määrän lisäksi niiden biokemiallinen muoto.
Epäorgaaniset vs. orgaaniset hivenaineet
Epäorgaanisissa hivenaineissa alkuaine on kiinni esimerkiksi sulfaatissa tai oksidissa. Yhdiste hajoaa jo ruoansulatuskanavassa ioneiksi ja osa niistä reagoi elimistössä muiden aineiden kanssa, mikä voi heikentää niiden hyväksikäyttöä. Epäorgaanisissa hivenaineissa imeytyvyys on siis heikompaa, minkä takia niiden lisätty määrä on usein korkeampi kuin orgaanisten.
Orgaaniset hivenaineet ovat alkuaineen ja jonkin orgaanisen aineen yhdistelmiä. Näitä yhdisteitä saadaan muodostettua kemiallisessa prosessissa. Alkuaineen sidos orgaaniseen aineeseen on vahva, jolloin yhdiste ei reagoi muiden aineiden kanssa matkatessaan ohutsuoleen. Kelatoitu hivenaine imeytyy aminohapon tavoin ohutsuolen seinämän läpi verenkiertoon. (AAFCO, 1997; Underwood ja Suttle, 1999)
Hivenaineiden valinnalla vaikutetaan myös vitamiinien säilyvyyteen
Rasvan hapettuminen johtaa vitamiinien nopeampaan hajoamiseen. Tätä prosessia ehkäistään esimerkiksi ruokiin lisättävien antioksidanttien avulla. Myös hivenaineiden muodolla voidaan vaikuttaa vitamiinien säilyvyyteen. Epäorgaanisten hivenaineiden hajotessa ioneiksi ne voivat vaikuttaa negatiivisesti vitamiinien säilyvyyteen. Orgaaniset hivenaineet eivät reagoi yhtä voimakkaasti vitamiinien kanssa. Myös antioksidanttien toiminta voi heiketä epäorgaanisten hivenaineiden läsnä ollessa. (Shurson ym., 2011; Concarr ym., 2021a)
Nämä asiat tulee ottaa huomioon reseptiä suunniteltaessa, jotta säkissä ilmoitetut vitamiinien määrät löytyvät ruoasta parasta ennen- päivämäärään saakka. Täältä voit käydä lukemassa, miten meillä SertiLife´lla taataan vitamiinien säilyvyys.
Lähteet:
AAFCO, 1997. Association of American Feed Control Officials. Official Publication Atlanta, GA.
Concarr, Michael J., Rachel O’Rourke, and Richard A. Murphy. ”The effect of copper source on the stability and activity of α-tocopherol acetate, butylated hydroxytoulene and phytase.” SN Applied Sciences 3.5 (2021): 564.
Shurson, Gerald C., et al. ”Effect of metal specific amino acid complexes and inorganic trace minerals on vitamin stability in premixes.” Animal feed science and technology 163.2-4 (2011): 200-206.
Underwood, E.J. and N. Suttle, 1999. The Mineral Nutrition of Livestock. 3rd ed., CAB Int., Wallingford, UK.